Äkkinäisestä tarkkailijasta saattaa tuntua, että asunnon ostaminen paikan päällä näkemättä on älytöntä, tai ainakin valtava riski. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään ostaa asuntoa sitä tarkasti tutkimatta ennen kuin aloin huomata, että suosimani 70-luvun elementtirakenteiset kerrostaloasunnot ovat kaikki hyvin samanlaisia.
Jotain pieniä eroja asuntojen välillä on esim siinä, miten sähköt on vedetty, onko asunnossa pelti- vai kiviseinäinen kylppäri ja onko keittiötä/kylppäriä remontoitu joskus. Lattiamateriaalina on hyvin samanlainen muovimatto, tai jos asuntoon on asennettu laminaatti tai parketti, niin sen näkee kuvista. Ja olettaa voi, että vanha muovimatto on jätetty alle, jos laminaatti näyttää muutamaa vuotta vanhemmalta. Alkuperäiset kaapistot ovat kaikki hyvin samanlaisia, ja jos ne eivät ole pahasti kuluneet, niistä saa maalaamalla ja vähän tuunamalla aivan hyvät. Ja välittäjältä kysymällä selviää, onko asunnossa jotain sellaista mitä kuvista ei välity, kuten tupakanhajua tms.
Ehkä olen laiskistunut tai tylsistynyt, mutta asunnon katsominen tuntuu usein tarpeettomalta rituaalilta. Jos menen katsomaan, vilkaisen lähinnä onko keittiön vesipisteessa sulut, onko röpelökatto maalausta vailla (yleensä on, ja melkein aina sen päädyn maalaamaan kuitenkin) ja miten hyvä työnjälki maalipinnoissa on. Jos remonttia on tarkoitus tehdä, yllätyksiä löytyy enimmäkseen lattiapinnoitteen alta, kaappien takaa ja tapetteja irrotellessa, eikä näitä oikein näe vaikka asuntoa miten näytöllä syynäisi. Toisaalta sitä on huomannut, että nämä yllätykset eivät kovin pahoja ole.
Jos löytää hyvän kohteen, johon on ehkä muitakin ottajia, kannattaa siitä tehdä tarjous heti, olettaen että rahoituspuoli on itsellä valmiiksi järjestelty. Välittäjä on tyytyväinen ja varmasti lobbaa ostajalle mahdollisuutta saada kaupat heti. Välittäjää myös ilahduttaa, kun ei tarvitse ajella asunnolle näytölle, vaan voi alkaa syöttää ostotarjousta järjestelmään.
Parvekkeelta ja/tai ikkunoista avautuvia maisemia ei asunto-osakkeiden myynti-ilmoituksen kuvista yleensä välity, mutta tavallisesti ne eivät kovin ihmeellisiä ole. Asunto #23 oli iloinen yllätys maisemien suhteen. Ostin sen tietämättä, että parvekkeelta näkyy kaunis Kallaveden järvimaisema. Eipä se olisi ostopäätökseeni tai tarjoamaani hintaan vaikuttanut, mutta kyllä tuollaiset maisemat lisäävät asunnon vuokrattavuutta.
Yleensä välittäjä laittaa kauppakirjaan, että ostaja on tehnyt tarjouksen näkemättä asuntoa, eikä voi perua kauppaa tai reklamoida vedoten sellaiseen syyhyn, joka asunnon näytöllä olisi selvinnyt. Kuullostaa reilulta, vaikka en ole koskaan asuntonäytöllä nähnyt sellaisia puutteita tai ongelmia, joiden takia en olisi asuntoa voinut ostaa, jos olisin sen muuten halunnut. Betonielementtitalot ovat siitä mukavia, että kaikki remontointi on käytännössä pintaremonttia lukuunottamatta kylpyhuonetta. Jos vaikkapa kuvissa hyvältä näyttänyt lattia olisikin luonnossa tosi huono, yksiössä tai pikkukaksiossa laminaatin uusiminen maksaa pinta-alasta riippuen n. 300-500e ja listat noin 100e, ja työtä pari päivää. Eli katastrofia ei tule, vaikka jotain missaisikin. Asunnossa #29 kävi päinvastoin. Kuvissa tapetti näytti huonosti laitetulta ja saumat erottuivat tosi selvästi. Luonnossa näin ei kuitenkaan ollut, mikä selvisi kun menin katsomaan asuntoa ensimmäisen kiinnostuneen vuokralaisehdokkaan kanssa kauppojen jälkeen. Joskus tulee yllätyksiä näinkin päin.
Yksityiseltä myyjältä en ostaisi asuntoa sitä näkemättä. Myyjä ei välttämättä tiedä kaikkia potentiaalisia ongelmia, tai sitten hänen on helpompi lainausmerkeissä unohtaa niistä mainita. Nimeltä tai ihan henkilökohtaisesti tuttu välitysliikkeen välittäjä osaa kertoa jos jotain tavallisuudesta poikkeavaa on, ja toisaalta on myös velvoitettu noudattamaan hyvää välitystapaa.
Jos äkkiä mielessäni listaan, niin olen tehnyt näkemättä hyväksytyn ostotarjouksen seitsemästä asunnosta, ja ne ovat painottuneet jälkipäähän ostoksiamme. 17. asunto oli ensimmäinen näkemättä ostettu. Joskus olen asuntokauppojen jälkeen ennen remontin aloittamista asiakseni käyttänyt vaimoa katsomassa mitä tällä kertaa ostettiin, mutta ei häntäkään aina kiinnosta käydä paikalla, ellei asunnossa ole jotain erityistä.
Suosittelenko näkemättä ostamista kaikille? En tiedä. Voin sanoa, että jos itse asunnot remontoi, ja keskittyy tekemään perus siistejä vuokra-asuntoja alkuperäiskuntoisista tai muuten vain nuhjuisista kämpistä, niin paikan päällä katsomisella harvoin voittaa mitään, etenkin jos tarkoitus on ostaa useita asuntoja vuodessa. Jos metsästää niitä todellisia kätkettyjä helmiä, niin sitten kai näytöllä on käytävä, mutta kun fokus on tässä asuntojen Päiväni murmelina -luokassa, niin eivätpä ne katsommalla muuksi muutu.
Comments
Post a Comment