Lyhyt johdanto, eli miten tässä nyt näin kävi

Olen K. Virtanen, keski-ikäisen asuntosijoittamista harrastavan pariskunnan karvaisempi osapuoli. Miesoletetuksi lapset kutsuvat, ja olettaahan saa mitä vaan. Olen myös insinööri, mikä tarkoittaa, että suhtaudun asioihin ehkä vähän järjestelmällisemmin (tai tylsemmin), kuin suuri osa ihmisistä. Näihin asuntoihinkin.

Olemme harjoittaneet asuntosijoittamista palkkatyön ohella vuodesta 2015 ja meillä on aika paljon asuntoja Itä-Suomessa, pääasiassa Kuopion alueella. Lopullinen tavoite on jossain noin 40 asunnon kieppeillä, olen nykyisen asuntomäärän pohjalta arvioinut, että 40 asuntoa vielä pystyisi töiden ohella hoitamaan, ilman että siitä tulee kohtuuton rasite. 

Emme ole FIREttäjiä tai mitään muitakaan muodikkaita elämäntapaintiaaneja, vaan katsomme näitä asuntojamme ihan liiketoimintana ja toivomme, että se tuottaisi tulevaisuudessa merkittävän osan tuloistamme.

Olemme täysin kassavirtaan keskittyviä. Karkeasti homma tarkoittaa sitä, että asuntoja ostetaan niin, että vuokratulosta pitää jäädä mahdollisimman paljon rahaa yli kulujen, verojen ja lainanhoitokustannusten jälkeen. Asunnon arvonnousun varaan ei lasketa, vaan tarkoituksena on pitää asuntoja ja niiden tuottamia tulovirtoja ikuisesti. 

Se, että olemme valinneet strategian, ja sitä noudatamme, kuullostaa hienolta. Ihan kuin olisimme alussa oikeasti asioista olleet millään tavalla perillä ja meillä olisi ollut paljon vaihtoehtoja, joista valita. Oikeasti kyse oli siitä, että koska emme olleet rikkaita, vaan vähän yli keskituloisia, vahvasti pääomarajoitteisia asuntolainaisia taviksia, oli oikeastaan ainoa mahdollisuus keskittyä ostamaan mahdollisimman halvalla kohteita, joista jää joka kuukausi rahaa yli. 

Toimimme BRRRR menetelmää mukaillen. Se tarkoittaa, että hankitaan kehnossa kunnossa olevia asuntoja, remontoidaan ne mahdollisimman hyvällä hinta/hyöty suhteella ja vuokrataan niitä eteenpäin. Hyväkuntoiseksi rempatun asunnon käypä arvo nousee ja noussutta arvoa voi käyttää vakuutena seuraavaan lainaan. Tätä toistetaan niin pitkään, kunnes joko oma tai pankinjohtajan usko loppuu. 

Jostain syystä meille ei ole oikeasti pankista koskaan ilmoitettu, etteikö lainaa saisi. Etenkin vaimo oli alkuun joka asunnon jälkeen varma, että euroakaan ei tulla saamaan lisää lainaa. Pankissa ei olla hänen näkemystään onneksi jaettu. Toki hommaa auttaa se, että kun olemme vahvasti kassavirtapositiivisia (eli asuntojen tilillä saldo kasvaa tasaisesti joka kuukausi), niin omaa rahaa on mahdollista laittaa koko ajan enemmän lainatun rahan jatkoksi.

Tässä blogissa kerron siitä, miten olemme sijoituksia tehneet ja millaisia asioita oppineet. Kerron millaisia asuntoja olemme hankkineet, miten niitä korjanneet, millaisia virheitä on tullut tehtyä ja miten jatkamme tästä eteenpäin. Asuntosijoittamisesta on paljon materiaalia, mutta aika vähän ihan konkreettista yksityiskohtaista tarinaa siitä, millaisin askelin käytännössä on asunto-omaisuutta kasvatettu. Koska en mieleistä materiaalia oikein löytänyt, ajattelin tehdä sitten itse.

Jos haluat antaa neuvoja, kysyä tarkemmin tai muuten vaan kommentoida juttujani, niin rohkeasti vain. Olisi kiva huomata, että näitä juttuja on joku muukin kuin kirjoittaja itse lukenut.