Peltikylppärin pelastus

70-luvulla huomattiin, että massatuotetuissa kerrostaloasunnoissa voisi käyttää esivalmistettuja kasettikylpyhuoneita, jotka on helppo asentaa paikoilleen ja jotka eivät vaadi rakennusaikana niin montaa työvaihetta kuin perinteinen kylpyhuone tasoituksineen, laatoituksineen ja maalauksineen. Kylppäreiden seinät valmistettiin siis muovitetusta peltilevystä ja lattiaan asennettiin muovimatto. Yleensä näissä kylpyhuoneissa on vielä seinäkaivo, ettei lattiakaivoa tarvitse asentaa, vaan vesi valuu seinän ja lattianrajassa olevaan kaivoon. 

Peltikylpyhuoneissa käytettiin aika jännittäviä värejä. Olen törmännyt itse sinapinkeltaiseen ja vihreään, lisäksi olen  kuullut punarusehtavista peltikylppäreistä.

Toinen 70-luvulle ominainen rakennusmenetelmä on asentaa eteisen sekä olo- ja makuuhuoneiden sähköt onttoihin ruskeisiin muovisiin jalkalistoihin seiniin tulevien putkitusten sijaan. Monesti listasähköt ja peltikylpyhuone löytyvät samasta talosta.

Peltikylpyhuoneiden uusimiseen on erilaisia menetelmiä. Laatat on mahdollista kiinnittää oikeilla aineilla suoraan peltielementteihin, kunhan elementtien kunto ja saumojen vedenpitävyys varmistetaan. Myös erilaisia vedeneristyslevy -menetelmiä löytyy esim Wedi- ja Tulppa-levyjen valmistajilta. Jotkut ovat jopa purkaneet peltielementit pois ja muuranneet kahi-tiilestä uudet seinät kylppäriinsä. Kaikille näille menetelmille on yhteistä, että ne vaativat melkoisesti työtä ja maksavat paljon. Ja jos rakenteista löytyy asbestia, niin hinta vielä pompsahtaa tonnin tai pari. Tästä löytyy laaja selvitys peltikylpyhuoneiden uusimisesta, ja googlesta löytyy Remontti-Reiskan videoista lähtien materiaalia kiinnostuneille.

Jos 4-10te kylppäriremppa ei kuullosta kustannustehokkaalta vaihtoehdolta, peltikylpyhuoneelle voi tehdä myös kosmeettista remonttia maalin avulla. Lisäksi voi miettiä esim peilikaapin, valaisimen ja pyyhenaulakon vaihtoa ilmeen piristämiseksi. Olen nähnyt myös peltikylpyhuoneeseen laitettavan paneelikaton. Paneeli on aika helppo asentaa, kun koolaukset ruuvataan ja liimataan peltikattoon ja paneelit napsitaan niihin kiinni. Katto muuttaa ilmettä yllättävän paljon, eikä kustannus ole kovin suuri.

Maalaamalla kylppärin riskirakenteet eivät poistu, eikä sen elinikä jatku, mutta asunnon vuokrattavuus paranee, kun kylpyhuone ei näytä aivan järkyttävältä.

On vain kaksi tapaa maalata peltikylppäreitä

Maalatahan osaa kuka vain, mutta aina lopputulos ei ole se mitä tavoiteltiin, koska intoa oli hommien alussa enemmän kuin tietämystä. Maalien kanssa kannattaa aina varmistua oikeista työmenetelmistä ja aineista. Tässä maalinvalmistajien asiakasneuvonta auttaa ansiokkaasti. Yhdellä puhelinsoitolla voi säästää aika paljon kustannuksia ja vaivaa, kun hommia ei tarvitse tehdä moneen kertaan.

Nimittäin oikea...

Minä en siis ole näitä ohjeita keksinyt, vaan olen soittanut aikanaan Tikkurilan tukipuhelimeen ja sieltä asiantunteva henkilö minulle selvitti tarkalleen mitä kannattaa tehdä. Menetelmä ei ole kallis tai vaikea. Homma vain vaatii sen vaivan, että selvitetään miten työ kannattaa tehdä. 

Ohessa on kuva kylppäristä, joka on kestänyt tällä hetkellä 5.5 vuotta käyttöä ilman, että maalipinnoille on tullut mitään vaurioita. Kylpyhuone oli sinapinkeltainen ja tunnelmaltaan tosi väsynyt ja ummehtunut. Valkeana se tuntuu selvästi paremmalta, vaikka toivomisen varaa vielä jää. Tässä harmaa muovimatto sopii valkeaan seinään aika hyvin, mutta ehkä päätyseinästä olisi kannattanut maalata jonkin muun sävyinen.

Mikään ei tosiaan estä maalaamasta tehosteseiniä ym kylpyhuoneeseen. Kostean tilan maalia saa kaikissa värikartan sävyissä, eikä tarvitse olla kauttaaltaan tylsän valkoinen, kuten minä tein esimerkissä.

 Homma menee näin

• Irroita ne kalusteet, jotka irtoavat helposti. Lavuaari on todennäköisesti kiinnitetty kulmaraudoilla ja ruuvit ovat niin ruosteessa, että ne tuskin irtoavat ehjänä. Lavuaarin voi jättää seinällekin ja suojata teipillä. Tai olla suojaamatta, posliinista maaliroiskeet irtoavat märkänä pyyhkimällä, tai kuivana vaikka kynnellä rapsuttamalla.
• Puhdista seinät ja katto huolellisesti ensin vedellä pesemällä. Kaikki saippuajäämät pitää saada pois, muuten maali ei tartu hyvin kaikkialle. Kannattaa pestä  pariin kertaan ja suihkunurkka vaikka kolmannenkin. Saippua, kuten rasvakin, on tartuntapohjamaalille myrkkyä maalinvalmistajan neuvonnan mukaan.
• Jossain ohjeessa olen nähnyt pintoja karhennettavan hieman hiekkapaperilla. Tätä en ole itse tehnyt, mutta varovasti, muovikalvoa rikkomatta tehty karhennus varmasti lisää maalin tartuntaa.
• Pese seinät ja katto maalipesulla. Maalipesu tekee pintaan aivan pieniä rosoja, josta tartuntapohjamaali saa hyvän otteen. Kylpyhuoneen pitää antaa kuivaa aivan kuivaksi.
• Elementtien pystysaumat voi tiivistää jollain vahvalla ja joustavalla tiivistemassalla, vaikkapa Kiilto XPU:lla, muillakin valmistajilla on vastaavia, kunhan vain valmistaja lupaa, että massan päälle voi maalata. Tässä esimerkkikylppärissä tiivistystä ei tehty. Jos saumoja ei tiivistetä, voi ne maalatessa siistiä vaikka jollain tikulla niin, ettei maali törsi niitä, vaan saumat jäävät siistiksi.
• Suojaa lattia ja seinille jätetyt kalusteet. Tartuntapohjamaali ottaa hyvin kiinni kaikkeen.
• Maali kannattaa levittää vaahtomuovitelalla, se tekee sileän pinnan. Nukallisen telan jättämä tekstuuri on peltiseinällä ainakin minusta ruma. Myös hyvin lyhytnukkainen mohair -tela varmaan käy hommaan, itse olen kuitenkin aina käyttänyt vaahtomuovitelaa.
• Maalaa vesiohenteisella tartuntapohjamaalilla (esim Otex Akva, jota itse käytän kaikessa). Liuotinohenteista ei pidä käyttää, sillä se voi vahingoittaa peltielementin muovipinnoitetta. Pohjamaalin pitää antaa kuivaa kunnolla, Otexin työohjeessa taitaa olla vähintään 24h kuivumisaika, olettaen, että kylppärissä ilma vaihtuu hyvin. 
• WC-pöntön takaa maalaaminen on hankalaa, kannattaa vetää muovipussi vesisäiliön yli, niin, että seinää maalatessa maali tarttuu pussiin, eikä säiliöön. Jos säiliön takaa jää pieni alue maalaamattaa, ei se haittaa, kukapa sinne tosielämässä kurkkii. Jos seinällä on putkia, niin niiden taakse voi pujottaa ihan normaalia elintarvikekelmua suojaksi ja maalata putkien alta siveltimellä.
• Maalaa pinta kestävällä kosteaan tilaan soveltuvalla maalilla, esimerkiksi Luja 20 sopii hommaan. Maalata kannattaa vähintään 2 kerrosta, kuivumisajat maalin työohjeesta.
• Seinien kuivettua suojaukset poistetaan ja kiinnitetään kalusteet (jos reikiä porataan ruuvien ankkureita varten, täytyy vesitiiveydestä huolehtia). Anna maalin kuivaa kunnolla ennen kovempaa käyttöä, pintamaali saavuttaa lopullisen lujuutensa noin viikossa

... ja väärä

Alla olevassa kuvassa on erään asuntomme kylpyhuone. Minun oli tarkoitus korjata tämä jo kun asunto ostettiin, mutta asunnossa on ollut vuokralainen järkevällä vuokratasolla ilman tyhjiä kuukausia siitä asti, kun asunto hankittiin. Eli en ole ottautunut tähän, mutta jossain vaiheessa pakko on. Luulen että tätä kylppäriä ei enää maalilla saa pelastettua, sillä irtonainen maali pitäisi hioa irti ja se vahingoittaisi peltielementtien pinnassa olevaa vedeneristeenä toimivaa muovikalvoa. Laattoja ei irtonaisen maalin pintaan voi kiinnittää, eli remontti täytyy tehdä jollain levymenetelmällä. Tässä kahden markan maalari teki periaatteessa tuhansien eurojen vahingot.

Kylppäriä on maalattu ihan perinteisellä pitempinukkaisella telalla. Sen näkee seinän tekstuurista (joka ei kuvassa erotu siis). Pohjatöitä on tehty huonosti ja alueella, jossa kosteusrasitus on suurinta, normaali remonttimaali ei ole seinässä kestänyt, vaan kuoriutunut irti. Näyttää järkyttävältä ja tätä on vaikea korjata. Muualla seinissä maali on pysynyt hämmästyttävän hyvin, kun ottaa huomioon, ettei maalia ole tarkoitettu kosteisiin tiloihin.

Saimme asunnon mukana vuokralaisen, joka asui siinä kaikkiaan 7 vuotta, ennen kuin päätyi ostamaan oman asunnon. Meidän aikanamme siis noin 2 vuotta. Ilmeisesti maalaus on tehty ennen hänen asuntoon muuttoaan. Tämän jälkeen asunnossa on meillä ollut 2 asukasta ja molemmille asuntoa näyttäessä minua hävetti esitellä kylpyhuonetta. Näitä kavereita maalipinnan virheet eivät tuntuneet haittaavaan. Voi olla, että itsekään parikymppisenä en olisi asiaan niin huomiota kiinnittänyt. Hetken häpeällä siis pystyin lykkäämään viikkojen remontointia hamaan tulevaisuuteen