Pekka ja Pätkä asuntosijoittajina eli aina ei mene ihan putkeen

Kun paljon touhuaa kaikenlaista, niin silloin myös sattuu ja tapahtuu odottamattomia asioita. Mitään älyttömiä kommelluksia ei ole ollut oikeastaan, mutta aina välillä jotain pientä tapahtuu. Tässä muutamia juttuja, joita tekevälle on sattunut:

• Olen ottanut tavaksi maksaa kauppahinnan tilisiirtona kaupantekotilaisuudessa aina, kun se on mahdollista. Ostamamme asunnot ovat budjettiluokassa, eli hintaa on yleensä selvästi alle 50te. Danske bankin mobiilisovellus sallii max 50te siirron, mistä en ollut tietoinen, vaan olin siirrellyt pienempiä kauppasummia ongelmitta. Välittäjä mainitsi ennen kauppatilaisuutta, että muista ottaa läppäri mukaan, mobiilipankin maksimiraja voi tulla tässä vähän kalliimmassa kaupassa vastaan. Minä kerroin syvällä rintaäänellä, että maksu onnistuu kyllä kännykälläkin. No ei onnistunut ja huomattavan nöyrä K. Virtanen pyyteli välittäjän läppäriä lainaan, jotta kauppasumma saatiin yhtenä siirtona kunnialla maaliin. Tämän välittäjän kanssa olen asioinut monta kertaa, ja hän oli niin ystävällinen, ettei edes sanonut ääneen "mitäs minä sanoin", vaikka kyllä telepaattisesti pystyin ajatuksen aistimaan.
• Menin kaupantekotilaisuuteen, ja ihmettelin kun välittäjä oli kovin hämmentyneen näköinen. Selvisi, ettei myyjä ollutkaan tuonut osakekirjaa mukanaan, vaikka sen piti olla heidän hallussaan. Kaikki muu asuntoon liittyvä materiaali olikin heidän tallelokerossaan, mutta osakekirjaa ei oltu otettu pois pankin säilytyksestä, kun lainat asunnosta oli maksettu loppuun joskus kauan sitten. No kaupantekoa piti lykätä muutama päivä, että osakekirja saatiin mukaan bileisiin.
• Kerran olin 2 päiväisellä työmatkalla, ja sain yhteydenoton asunnosta kiinnostuneelta katsojalta. Minun piti sopia näyttö ylihuomiselle, jolloin olisin taas Kuopiossa, mutta sanoinkin puhelimessa päiväksi huomisen. Merkitsin kalenteriin ylihuomisen. Olin ajamassa kotiin, kun asunnonkatsoja soittaa, että hän olisi jo paikalla, meneekö minulla pitkään vielä. Voi sitä häpeän ja anteeksipyytelyn määrää. Tämän jälkeen olen aina näyttöä sopiessani sanonut päivämäärän erikseen.
• Erästä asuntoa oli käynyt katsomassa useampi kiinnostunut ja lupasin kaikille palata asiaan saman päivän iltana. Soitin mielestäni parhaalle vuokralaisehdokkaalle (näytöllä oli useampi tosi hyvä asunnosta kiinnostunut ihminen) ja tarjosin asuntoa hänelle ja aloimme solmia sopimusta. Muille soitin ja kerroin ettemme valitettavasti päätyneet heihin tällä kertaa. Avainta luovuttaessani sitten tajusin soittaneeni eri ihmiselle, jolle kuvittelin. No vahinko ei ollut suuri, vuokrasopimushan saatiin aikaan ja sitä kesti melkein 2 vuotta. Tämä ehkä vahvistaa pointtia postauksestani siitä, ettei vuokralaisen valinta meillä ole aivan eksaktia tiedettä
• Asuntonäytölle tuli nuoripari, joilla oli ilmeisesti tee-se-itse -pohjalta tehdyt samanlaiset kasvotatuoinnit, joissa mm. luki KILL! Emme valinnassamme päätyneet tähän ihan sympaattiseen, vaikkakin visuaalisesti haastavaan pariskuntaan. Tietyt taloudelliset asiat vain estivät sopimusneuvottelut. Myöhemmin olemme joskus puheissamme palanneet Killin pariskuntaan ja miettineet missähän he vaikuttavat nykyään.
• Eräs asuntomme sijaitsee kahden identtisen taloyhtiön kompleksissa. Sain puhelun vuokralaisehdokkaalta, että he ovat nyt sovitusti A-rapun alaovella. Niin olin minäkin, vaan kun aloin ihmeissäni katsella ympärilleni, huomasin olevani väärän taloyhtiön A-rapun ovella. Pikainen 100m spurtti korjasi tilanteen.
• Kerran olin sopinut kaupat asunnosta suoraan myyjän kanssa ilman, että välittäjä oli kuvioissa mukana. Ostotarjous oli tehty ja hyväksytty kirjallisesti, ja olimme sopineet allekirjoittavamme kauppakirjan päivänä x. Minä pidin kauppoja jo käytännössä tehtynä ja sovin käyttäväni paria kiinnostunutta katsojaa asunnolla. Toisen kanssa teinkin vuokrasopimuksen. Kun kaupantekopäivä koitti, myyjä oli yhteydessä ja kertoi, ettei pankki annakaan hänen myydä asuntoa jostain syystä (ilmeisesti se oli panttina jossain muussa lainassa tms), ja kaupat pitäisi perua. Hän maksoi sovitun vakiokorvauksen minulle kaupan peruuntumisen vuoksi. Ja minä hattu kourassa soitin "vuokralaiselleni", että tässä kävi nyt vähän tälleen. Maksoin pari sataa kipurahoja aiheuttamastani sählingistä, enkä tämän jälkeen ole koskaan allekirjoittanut vuokrasopimusta ennen kuin asunnosta on tehty sitovat kaupat. Vuokrailmoituksia laitan kyllä edelleenkin vähän etukäteen ennen kauppoja.
• Asuntoa tuli katsomaan ihminen, jota alkoi näytön aikana kiinnostaa, voisikohan hän pitää parvekkeella isossa häkissä oravia, jos niitä saisi jostain kiinni. Näyttö oli siihen asti mennyt ihan normaalisti, mutta tässä kohtaa tuli vahva olo, että olen piilokamerassa. Ilmeisesti en ollut, vaan hakija sanoi vielä harkitsevansa asuntoa, vaikka oravienpitämisen ilmeisesti kieltäisi jo ihan laki (googlattiin asiaa äkkiä yhdessä). Hän laittoi illalla viestin, että asunto ei sittenkään sovi hänen tarpeisiinsa. Ehkäpä oravapensionaatti on toiminnassa jonkun toisen vuokranantajan siihen paremmin soveltuvassa asunnossa.
• Olin remontoimassa asuntoa ja pääsin jonkinlaiseen flow -tilaan kattopaneeleita hakasnaulaimella kiinnittäessäni. Oli aloittanut hommat ehkä seitsemältä ja ajattelin, että viimeistä 20.30 lopetan, etteivät ihmiset häiriinny. 23.00 soi ovikello, ovella seisoo hallituksen puheenjohtaja ja kysyy, että meinasinkohan vielä pitkäänkin naulata, rivitalossa kun se hakasen isku kuuluu useamman asunnon matkan molempiin suuntiin välipohjan kautta. Olin hukannut ajantajun ihan täysin. Anteeksipyynnöllä selvittiin.
• Ilmoitin vuokralaiselle asunnolle kuuluvan autopaikan numeron 23. Vuokralainen soittaa seuraavana päivänä, että hänen paikalleen on parkkeerannut auto. Minä olin yhteydessä jo isännöitsijään, joka oli järjestämässä pysäköinninvalvontaa paikalle. Hän vielä tarkisti autopaikkojen kirjanpidosta, että valvoja pitäisi lähettää katsomaan paikka 32. Ehhehe. Pyysin isännöitsijää vielä odottamaan asian kanssa, ja sanoin, että selvittelen vielä asiaa tarkemmin ja palaan tarvittaessa. Tämän jälkeen soitin nolona tiedon, että jatkossa kannattaisi varmaan käyttää autopaikkaa numero 32.
• Kuulin asunnon myyjältä yhtiökokouksen olevan n 2 viikkoa kaupanteon jälkeen ja sain kutsun asunnon muiden papereiden mukana. Menin kokoukseen ja kun osanottajalistaa alettiin täyttää isännöitsijä ihmetteli, että vaikka olenkin tuttu toisesta yhtiöstä, niin tässä talossa minulla ei pitäisi asuntoa olla. Välittäjä oli unohtanut toimittaa tiedon kaupoista isännöitsijälle, vaikka hänen se kuuluukin tehdä. Onneksi minulla on kopio kaikkien asuntojen tärkeimmistä papereista Google Drivessä, joten pystyin esittämään todisteen, että ihan täysivaltaisesti voin yhtiökokoukseen osallistua
• Minulla on kauppakirjoja, asuntojen avaimia ja muita tärkeitä juttuja, joita varten ajattelin hommata palonsuojakaapin. Löysin tori.fi:stä aivan läheltä kotiani hienon ja ennenkaikkea edullisen KASOn kaapin, jota lähdin hakemaan poikani ollessa apumiehenä. En ollut tajunnut että nämä oikeat palonsuojakaapit ovat vähän eri koko- ja painoluokkaa kuin Motonetin myymät kenkälaatikon kokoiset ja vahvuiset peltiset palosuojakaapit. No 250kg kuutio saatiin kotipihaan (siinä oli onneksi pyörät alla) ja ovesta sisään. Vaimon ilme oli kohtuullisen jäätävä. Ei ollut sulovileenin viimeisin hankinta kuulemma ihan täysin kodin fengshuihin istuva. Kaappi saatiin lopulta piiloon työhuoneeni nurkkaan ison viltin alle, jossa se nyt palvelee varsinaisen tehtävänsä ohella aika epäkäytännöllisenä ja hyvin raskaana pöytänä, joka kestää valmistajan sertifikaatin mukaan 2 tuntia liki 1000 asteen tulipaloa